Tekstit

Vuoden mittainen prosessi

Vakuutusyhtiö päätti lopettaa tapaturmaeläkkeeni maksamisen joulukuuhun 2018, kun lääkäri oli kirjoittanut minulle koulusta pitkän sairasloman ja todennut, että en ole työ- tai opiskelukykyinen. Lausunnossa luki myös tilanteen näyttävän siltä, että minusta ei tule enää työkykyistä. Vakuutusyhtiöltä tuli sen jälkeen kirje, että heidän mielestään tapaturmasta aiheutuva työkykyni alenema olisi 1.12.2018 alkaen alle 10% ja eläkkeen maksaminen loppuu. Melkoinen veto.

Päätös sai tietysti aikaan isoja taloudellisia ongelmia. Tuloja oli saatava jostakin ja hain vuoden alussa työmarkkinatukea, kansaneläkettä, sekä työkyvyttömyyseläkettä. Mikään ei kuitenkaan sujunut niin kuin niiden tällaisessa tilanteessa pitäisi.

Vuosi 2019 olikin aika rankka, olin moneen kertaan aivan loppu ja välillä melko toivotonkin. Olin todella stressaantunut ja sellaisessa paperisotien ja kysymysmerkkien pyörityksessä, että huhhuh. Tilanteessani oli paljon kaikenlaista selvitettävää ja pääni oli aivan pyörällä, jonka …

Loputtomalta tuntuva taistelu vakuutusyhtiön kanssa

Aloitan nyt kertomaan tarinaani siitä, kun tapaturma oli juuri sattunut.

Ajoin törmäyksen jälkeen jonkinlaisessa shokissa työpaikalle. Soitin päivystäjälle, joka alkoi hoitaa tilalleni tuuraajaa, sitten soitin työterveyteen ja sain heti tunnin päähän ajan. Täytimme ilmoituksen työtapaturmasta, tein yhden käden voimin aamuhommia sen verran mitä kerkesin ja sitten lähdin työterveyshuoltoon. Jäin aluksi pariksi viikoksi sairaslomalle ja kättäni hoidettiin niin kuin ruhjevammaa, levolla ja kipulääkkeellä. Siitä otettiin myös röntgen-kuva jolla varmistettiin, että mitään ei ollut murtunut, koska olin todella kipeä ja käsi oli mustana ja pahasti turvoksissa. Kävin välillä kokeilemassa työntekoa, mutta palasin aina vain takaisin sairaslomalle.

Noin puolen vuoden kuluttua ruhjevamman olisi pitänyt olla parantunut, mutta kipu vain jatkui. Silloin aloimme selvittämään työterveydessä, että mistä se johtui. Minulle tehtiin hermoratutkimus, jossa ei pystytty osoittamaan mitään yksittäistä hermovau…

Matkani tähän päivään

Vuonna 2013 sattui tapaturma, jonka seurauksena elämäni muuttui täysin. Olen vasta 28- vuotias nuori nainen ja minulla on CRPS eli krooninen hermoperäinen kipuoireyhtymä. Alunperin vain dominantissa kädessäni ollut kiputila on levinnyt näiden vuosien kuluessa jokaiseen raajaani ja tie tähän päivään on ollut aikamoinen matka. Elämänmuutos on vaatinut jatkuvaa uusien haasteiden kohtaamista ja niistä selviämistä, kipu vaikuttaa elämäni jokaiseen osa-alueeseen ja lisäksi myös lähimmäisteni elämään.

Näihin vuosiin on mahtunut paljon ja haluan jakaa omaa tarinaani, sekä mieleeni heränneitä ajatuksia matkan varrelta. Haluan kertoa omasta taistelustani vakuutusyhtiön kanssa, koska heidän toimintatapansa tällaisissa tilanteissa on iso ongelma, johon tulisi puuttua. Haluan olla osaltani edistämässä asiaa tuomalla tapaukseni julkisuuteen, jotta meitä kipupotilaita alettaisiin kohdella oikein. Tällaista tietä on muutenkin raskasta kulkea ja mielestäni voimavaramme täytyisi suunnata järjettömän ta…